25102016

Yksi unelmistani on toteutumassa! Ja tästä johtuen blogini on ollut hieman hiljainen heinäkuusta lähtien. Ensi viikolla tänne kotiini muutta pieni koiranpentu, Hugo, ja pentublogia ja muitakin koira-arkeen liittyviä uulumisia pääsette seuraamaan täältä! Jääkä ihmeessä seuraamaan, miten meidän yhteinen arkemme lähtee käyntiin. :)

24072016

Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun voin rehellisesti todeta olevani superonnellinen kesätyöstäni! Aamuisin sängystä nouseminen käy vaivatta eivätkä kahdeksan tunnin päivät tunnu lainkaan pitkiltä. Vaikka ensimmäisen vuoden fysioterapiaopiskelija ei vielä saakaan tehdä mitään maata mullistavaa klinksuilla, olen silti nauttinut täysin rinnoin oman alan työympäristöstä ja kivoista työkavereista. On ollut huippua päästä tutustumaan fysioterapiayrityksen hallinnollisiin hommiin, joiden opettelu väistämättä olisi tullut joka tapauksessa eteen jossakin vaiheessa. Nyt olen kuitenkin viettänyt lähes kuukauden kyseisten hommien parissa, joten ne sujuvat jo miltei mutkitta! Olen päässyt näkemään kaikenlaisia tapauksia ja tutustumaan fysioterapeutin työhön päivittäin, mikä on todella arvokasta - ja mikäs sen parempaa kuin saada tästä vielä työtodistus ja uusi helmi ceeveehen!

Alkukesä sujui kotona etelässä vanhempien luona. Oli ihana nauttia maalaisseudun rauhasta ja mukavan lämpimistä kesäpäivistä, nukkua kellon ympäri, lenkkeillä koiran kanssa ja syödä kavereiden kanssa jäätelöä. Suruakin kesäkuuhun kuitenkin mahtui, sillä saattelimme hyvän ystäväni haudan lepoon sateisena lauantaina. Ystävän, joka lähti samaisesta pienestä kyläpahasestamme Lappiin opiskelemaan - hän vei siis mukanaan palan kotia, mutta onneksi minulla oli etuoikeus päästä näkemään, kuinka onnellisena hän Rovaniemellä eli ihan loppuun asti.

Juhannukseksi tulinkin sitten jo Rovaniemelle, kun työt alkoivat heti seuraavana maanantaina. Magnus saapui pienoisen säätämisen ja hiuksia harmaannuttavan sekoilun jälkeen tänne viikko sitten, mutta kovin kauaksi aikaa me ei tänne kuitenkaan jäädä lorvimaan. Matkustetaan perjantaina Norjaan kun minunkin kesäloma (taas) alkaa, ja tarkoitus olisi ajella Etelä-Norjaan Kristiansandiin ja mökille. Ajateltiin kipaista myös Preikestolenille, ja lisäksi haluaisin kovasti tehdä reissun myös Trolltungalle, mutta saa nähdä, onko meillä moiseen aikaan. Takaisin Suomeen palailenkin sitten vasta elokuun loppupuolella, mutta Magnusta kutsuu työt jo ennen kuin minä lähden kotiin. On kuitenkin ihanaa päästä nauttimaan lomasta yhdessä kun tuntuu, että aina jompikumpi on töissä tai koulussa kun nähdään.

No mitäs sitten muuta. Me ollaan suunniteltu reissua uudeksi vuodeksi, haluttaisiin lähteä vähän pidemmälle reppureissuretkelle Kaakkois-Aasiaan päin, esmes Thaimaaseen. Kukkaron nyörit kuitenkin kiristää jonkin verran, sillä haussa on edelleen myös se koiranpentu ja pianhan tuo kärvistely opintotuen voimin taas alkaakin. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan - etelän aurinkoa ja lämpöä vai pehmeitä tassuja ja märkiä kuononpäitä!

16062016

Rakastuin Tromssaan. Rakastuin keskiyön auringon kultaamiin henkeäsalpaaviin vuorenhuippuihin ja satamassa vallitsevaan seesteiseen tunnelmaan. Rakastuin uudelleen aaltojen kuohuntaan ja värikkäiden talojen välissä puikkelehtiviin pieniin polkuihin. Ja pieniin vesiputouksiin, jotka laskeutuivat kukkuloilta - ja niiden solinaan, jota kuuntelimme luontopolun varrella. Rakastuin niihin pieniin paloihin taivasta, joita Tromssasta löytyi.

Vietin Tromssassa vain muutaman päivän, mutta sinä aikana ehdin kiertää saaren ympäri useaan kertaan sekä käydä seikkailemassa vastarannalla. Magnus oli suurimman osan ajasta töissä, joten ehdin kuljeskella itsekseni ja tutustua paikkoihin. Kävelin ulkona tunnista toiseen kunnes päädyin saaren toiseen päähän, istuin pitkään kivikolla veden äärellä ja ensimmäistä kertaa nautin sataman kalanhajuisesta tuoksusta, joka leijaili nenään. Nautin elämästä, se oli ihanaa. Yhdessä käytiin sitten tutustumassa vastarannan leirintäalueeseen luontopolkuineen sekä hieman laiskimuksina hypättiin Fjellheiseniin, jotta päästiin Storsteinenin (421 metriä merenpinnan yläpuolelle) huipulle. Laitettiin auton parkkilippuun tunti aikaa, mutta aikaa ylhäällä kului muka yllättäen keskiyön aurinkoa ja maisemia ihastellessa miltei kolme tuntia.

Ja olen onnellinen, koska tiedän etteivät nuo kuvat häviä silmieni verkkokalvolta koskaan. 

Puola puolestaan tarjosi historiaa, värejä ja mukulakivikatuja. Vaikka Gdanskissakaan me ei vietetty kuin muutama päivä niin ehdin ihastua sielläkin moniin asioihin. Kauniisti maalattuihin ja yksityiskohtaisiin rakennuksiin, joen solinaan ja sataman pieniin kuppiloihin, mainitsemiini mutkitteleviin mukulakivikatuihin, puolalaiseen jäätelöön sekä pikkupoikaan, joka soitti kadulla haitaria seuranaan pieni terrierikoira. 

Hotelli oli aivan vanhan kaupungin tuntumassa, joten kävellen pääsi helposti paikasta toiseen. Toisena päivänä me vuokrattiin Magnuksen kanssa pyörätkin ja lähdettiin niillä paahtamaan ympäri kaupunkia hoksaamatta, että suurin osa teistä oli pyöräilijöiltä kielletty - jouduttiin siis surffaamaan autojen joukossa, mikä oli toki kokemus sekin. Yhtenä päivänä hypättiin myös satamalaituriin köytettyyn merirosvolaivaan, joka vei meidät tunnin mittaiselle risteilylle halki Gdanskin suuren teollisuus- ja satama-alueen. Mietin, millaista olisi olla merimies. Tai merirosvo. Käytiin myös kaupungin ulkopuolella ajamassa carting-autoilla, mikä oli mielettömän hauskaa! Lisäksi meillä oli opastettu turistikierros halki kaupungin, mutta minä jäin mielelläni hieman jälkeen ja ihastelin rakennuksia, kojuja, ihmisiä ja asioita, joita muut eivät ruotsia palpattavalta oppaalta taatusti ehtineet huomata.

Mutta ennen kaikkea rakastuin Gdanskin väreihin ja siihen, kuinka ne auringon ohella saivat ihmiset hymyilemään.

27052016

Olen ensimmäistä kertaa Oulun lentokentällä. Tämä on tosi pieni. Kuten on myös lentokone, johon kohta hyppään ja joka vie minut Luleån kautta Tromssaan. Ilma on aurinkoinen ja kesäisen raikas, ja kivoja ilmoja se on lupaillut myös Pohjois-Norjaan, joten olen tosi innoissani! Vaikka vietetään Tromssassa vain muutama päivä niin aion joka tapauksessa ottaa kaiken irti ensimmäisistä kesälomapäivistäni ja paahtaa kahtelemassa Tromssan kaunista kaupunkikuvaa ja ympäristöä - Magnuskin on töissä, joten saan pyhittää muutaman päivän aivan täysin itselleni.

Tällaisen hulabalookevään jälkeen se tuleekin tarpeen. Tuntuu ihan hassulta, että ensimmäisen vuoden fysioterapiaopinnot ovat nyt ohi - vuosi kului hurjan nopeasti. Kevät oli kauhean kiireinen ja meillä oli tenttejä ihan viime viikolle asti, ja tällä viikolla käytiin vielä uimassa erityislasten kanssa. Muuten olenkin sitten jo virittäytynyt lomatunnelmiin; Trsomssasta me lennetään muutamaksi päiväksi Stavangeriin (juhlimaan meidän kaksivuotispäivää, oh!) ja sieltä sitten pidennetylle viikonloppureissulle Puolaan, Gdanskiin. Puolasta mä lennänkin sitten melkein samantein kotiin Etelä-Suomeen - on pakko myöntää, että hektisen kevään tuoksinassa on ehtinyt vähän koti-ikäväkin iskeä!

Vaikka Lappi on kyllä äärettömän kaunis kesälläkin. Yöttömät yöt ovat lumoavia ja luonto on kaunis kun se herää eloon pitkän talven jälkeen. Ilma on raikas ja pohjoistuulet eivät tunnu niin purevilta iholla. Ja siksi olen iloinen myös siitä, että pääsen juhannuksena takaisin kotiin pohjoiseen.

03042016

Heippa! Ihanaa kun tulee kevät. Täällä pohjolassakin on paistanut aurinko pari viikkoa ja asvaltti on kuivaa askelten alla. Ja voi että miten tykkään siitä, kun aamulla herää aikaisin niin aurinko paistaa jo kirkkaana taivaalla! Edes tällainen aamu-uninen hömppä ei voi nousta sängystä väärällä jalalla kevään ensimmäisinä päivinä.

Magnus saapui tänne viimein parin viikon Tromssan reissunsa jälkeen ja oli luonani reilun viikon. Tuntui ihan hassulta nähdä ensimmäistä kertaa juna-asemalla! Olin ihan herkistyä, kun odottelin malttamattomana junan pysähtymistä Oulun rautatieasemalle ja yritin etsiä laiturilla oottelevaa hellua. Siellähän se punaposkisena vähän paleli merituulen armoilla, mutta hienosti se oli silti sinne selvinnyt ihan omin päin lentokentän ja hotellin kautta! Se oli matkustanut Tromssasta (Luleån kautta) Ouluun sellaisessa pienenpienessä propellikoneessa, jossa oli ollut ehkä kuusi matkustajaa!

Oli toden totta ihmeellistä nähdä taas parin kuukauden tauon jälkeen. Perhoset lepatteli vatsassa, aivan kuin oltaisiin oltu ihan vastarakastuneita! Yövyttiin Oulun uudessa Lapland Hotelsissa (joka ei muuten hintaansa nähden kyllä ollut mitenkään erikoinen kokemus huoneen kylmän ja kuivan ilman sekä pienuuden vuoksi) ja vietettiin pari aurinkoista päivää kaupungissa kierrellen. Nautittiin vain siitä, että voitiin kulkea kaduilla taas käsi kädessä ja suukottaa, kun siltä tuntui. Magnuksella oli tietty hirveästi kerrottavaa sen uudesta työstä Tromssasta, mutta helpottavinta minun mielestäni oli kuulla, että se nauttii siellä olostaan ihan hirveästi! Matkaanhan se lähti hirvittävin ennakkoluuloin, mutta Tromssa nyt kuitenkin onnistui tekemään siihen suuren vaikutuksen, mikä on hurjan kiva juttu. Työt siellä jatkuvat nyt ainakin heinäkuuhun asti.

Täällä Rovaniemellä me vietettiin aikaa luokkakavereideni kanssa. Lisäksi Magnus sai kunnian olla mallinukkenani, kun luin biomekaniikan kokeeseen ja harjoittelin palpoinnin tenttiä varten. Muuten vietettiin aika rauhallinen viikko, ei viitsitty edes lähteä etelään vanhempiani moikkaamaan, koska rahatilanne on edellisen reissun jäliltä aika tiukka. Mutta kyllähän tuon ajan nyt sai oikein mainiosti kahdestaankin kulumaan. Maanantaina Magnus lähti sitten takaisin Tromssaan ja itse asiassa se tulee takaisinkin jo ensi lauantaina! Joten eihän tässä ehditä olla erossa ollenkaan.

Oli upeaa, kun ensimmäistä kertaa näiden yhdessä kuljettujen vuosien aikana voitiin sanoa, että nähdään ensi viikolla.

Minulta taisi nyt jäädä sinne Bergeniin hakeminen. Hakuaika olisi ollut joskus tässä huhti-toukokuussa, mutta sanoin Magnukselle, että koulu alkaisi siellä jo joskus elokuussa ja mulla on kuitenkin töitä täällä ainakin heinäkuun ajan. Eikä sitä oikeasti loppujen lopuksi tiedä, kuinka pitkään Tromssan projekti kestää - pahimmassa tapauksessa minä olisin menossa yksin Bergeniin, mikälisikäli olisin jotenkin ihmeen kaupalla saanut itseni tavaroineni sinne parissa viikossa heinäkuun jälkeen. Ja ehtohan minulla oli Bergeniin lähtemisen kanssa se, että Magnus tulee mukaan. Päätimme siis yhteisymmärryksessä, että haen Bergeniin (tai vaihtoehtoisesti Trondheimiin jos Magnuksen työ kuljettaa sen sinne tulevana syksynä) vasta ensi vuonna, kun molempien tilanne on vakaampi.

Tämä viikonloppu on kyllä kulunut ihan kauheissa laiskottelun kourissa! Täytyy heti huomisesta lähtien skarpata vähän koulujuttujen kanssa, ja ehkä vähän muutenkin. Oli kuitenkin ihan kivaa viettää viikonloppu suurimmilta osin omissa oloissa, ulkoilla, katsella elokuvia ja napostella kaikkea hyvää. Ja ihailla Tromssasta saatuja kuvia.

Reipasta alkavaa viikkoa, nauttikaapa kevätsäästä!

09032016

On ihmeellistä, miten paljon elämä, ihminen ja ihmissuhteet voivat muuttua lyhyessäkin ajassa. Tuntuu, ettei elämäni voisi tällä hetkellä olla paremmin raiteillaan. Tai no, ainahan jokin asia voisi olla paremmin jos oikein miettii, mutta parempi, kun ei moisia mieti. Parempi vain nauttia siitä, mitä tällä hetkellä on.

Vanhan, lapsinkenkiin jääneen blogini kirjoittaminen oli minulle henkisesti aika vaativaa, koska olin todella uupunut uuteen kaupunkiin muuttamisen, opiskelun ja kaukosuhteen vuoksi. Elämä oli ihan kivaa, mutta väsymys painoi viikon jokaisena päivänä ja siksi pienistä asioista oli vaikea nauttia ja toisaalta mitättömätkin asiat saivat minut stressaantuneeksi ja kärttyiseksi. Uutena vuotena tein kuitenkin lupauksen niin itselleni kuin läheisillenikin; oli pakko alkaa keskittyä siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä minulle merkitsee eniten omassa elämässäni. Oli aika alkaa olla vähän itsekäs. Terve itsepäisyys ja oman elämän hallinta toivat mukanaan terveen ja uudelleen jaloilleen nousseen parisuhteen, iloisemman ja stressittömämmän minun. Tämä kaikki luonnollisesti heijastui elämäni jokaiseen osa-alueseen, ja siksi olen jaksanut koulussakin paremmin. Olen ollut aktiivisempi ja jaksavaisempi myös vapaa-ajalla, mikä on tuonut mukanaan unohtumattomia hetkiä ystävien kanssa, unelmieni kesätyöpaikan eräältä fysioterapiaklinikalta sekä uuden asunnon, johon muutan toukokuussa. Elämäni siis hymyilee leveästi, enkä minä pelkää sanoa sitä ääneen.

Kaukosuhde jatkuu onnellisena vastoinkäymisistä huolimatta. Palasin tammikuussa Norjan reissulta ja Magnus muutti viime viikolla Tromssaan ja viipyy siellä ainakin heinäkuuhun asti työnsä parissa niin, että pääsee minun luokseni Rovaniemelle aina joka kolmas viikko. Ihan kuin siis oltaisiin naapureita! Se on tosi ihanaa, koska minun ei tarvitse toistaiseksi stressata koulun skippaamisesta ja matkustamisesta - Magnus lentelee tänne yrityksensä liksaan, joten sääästämme hurjan paljon matkustuskuluissakin! Kesäkuun alussa lähdetään käymään Puolassa, mikä on ihan kiva aloitus lyhyeksi jäävälle kesälomalleni.

Pienistä asioista nauttiminen ja haaveilu tekee mielelle ihmeen hyvää. Siitä tämä uusi blogini juontaakin nimensä, sillä øyeblikk tarkoittaa hetkeä. Ja hetkistä, olivat ne sitten pieniä tai suuria, me rakennamme oman kokonaisen elämämme.